Taas se alkoi. Nimittäin Idols. Ja joka ikinen vuosi minä noidun samaa asiaa: Miksi ne ei nosta ikärajaa 18-vuotta? On ihan hirvittävää katsella kun nuoria nolataan. Moni sanookin, että itsepä menevät ja kyllä ne tietää mihin ne menee.
Minulla ei ainakaan ollut minkäänlaista käsitystä, ei ainakaan realistista käsitystä omista kyvyistäni vielä siinä iässä ja ei minusta voi sitä odottaa yhdeltäkään sen ikäiseltä.16 kesäinen voi oikeasti kuvitella osaavansa laulaa. Sieltä saatu "palaute" ei aina ole, tai hyvin harvoin on, rakentavaa kritiikkiä ja pahimmillaan huonosta suorituksesta tehdään numero vielä loppufinaalissakin.
Se, että joku minun ikäinen tai parinkympin ylittänyt kuvittelee, että osaa laulaa ja että on jotain megalomaanisen ihmeellistä, vaikka ei sitä ole, on asia erikseen. Se on jo viihdettä. Ja on se jo aikakin kuulla totuus.
Vaikkakin täytyy sanoa, että suomalainen versio on paljon kiltimpi amerikkailaiseen verrattuna. Ne on julmiakin välillä.
Minä olen kuitenkin haksahtanut Idolsiin ja onhan se pakko katsoa. Ja juuri ne ensimmäiset jaksot ihan vain siksi, että pääsee taivastelemaan. Ameriikan versiota oikein odottamalla odotan.
Kukkahattutäti kiittää ja kuittaa ja nyrpistää nokkaansa.

Ja mää jatkan. Asuessani Oulussa kävi Idols pariin otteeseen myös sieltä etsimässä laulajia. Mieleeni on jäänyt pysyvästi, kun ensimmäinen lähetys Oulusta tuli ulos. Ohjelman "kuulutuksen" jälkeen ensimnmäisellä mainoskatkolla veljeni soittaa: "Sano minulle, että sinä ET ole tuolla!"
Juu en ollut. Mutta pelkäsin hirveästi, että muutama "tahtoo julkkikseksi" - laulukyvytön tuttavani olisi. Luojan kiitos siellä oli vain muutama puolituttu ja se, jonka nimenkin tiesin, pääsi teatteriviikonloppuvaiheeseen asti. Ei tarvinnut tuntea myötähäpeää ainakaan tuttujensa puolesta.

Minulla ei ole ollut moneen vuoteen mitään harhaluuloja minun musikaallisten lahjojeni suhteen. Viimeksi karvaan muistutuksen siitä sain, kun piti näyttämöllä laulaa. Harjoitusvaiheessa pianisti mutisi itsekseen: "näytelmän ensimmäinen laulu ja...". Joka ikinen esitys myös kuuntelin kaijuttimista miten nuotin vierästä paikkapaikoin biisi meni. Mutta pääsin tavoitteeseeni laulaessani: Kukaan ei lähtenyt sen aikana pois. Vain yhdessä esityksessä joku nainen syventyi käsiohjelmaan.
Mutta ei ole minusta Lidoliksi. Ei.